keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Justin Bieber - As Long as You Love Me (satiirinen näkemys)

Koska viime postaukseni koski vanhaa legendaa ajattelin suraavaksi käsitella jotain uudempaa. En aio käydä läpi mietteitä ja ajatuksia Justin Bieberistä kokonaisuudessaan (se olkoon ehkä postaus tulevaisuudelle) vaan keskittyä tähän yheen biisiin.
     Uskokaa tai älkää Justin Bieber on merkattu säveltäjien joukkoon, neljän muun lisäksi kylläkin, joten kysymyksenä jääkin mikä Justinin rooli on mahtanut olla tässä kyseisessä sävellyksessä. Ehkä hän on keksinyt tämän koko biisin kattavan neljän soinnun kierron joka toistaa itseään kappaleen alusta loppuun mutta mitä sitten näille muille neljälle säveltäjälle on jäänyt? hypoteettinen työnjako ja vaiheet ehkä on saattanut näyttää jotenkin tältä:

-Justin Bieber: Sointukierto (se on kaikkien yläasteikäisen vähänkin musiikintunneilla seuranneen oppilaan hallittavissa kitaralla, harmi että tuottajat vaihtoivat sävellajin C-molliin niin se ei olekkaan enää niin helppoa (paitsi capolla). Ehkä juuri siksi? )
-Säveltäjä nro. 2: Laulumelodia säkeistöissä
-Säveltäjä nro. 3: Laulumelodia kertosäkeistössä
-Säveltäjä nro. 4: Keksi että lo lo lo lon hokeminen kokoajan on siistii
-Säveltäjä nro. 5: Kävi hakemassa kahvia sillä aikaa


Nojoo, oli miten oli, olikin sitten aika rupea keksiä sanoitus ja yhdessä nämä kaikki musiikinalan suuret tekijät tajusivat että tuosta lo lo lon hokemisesta pääsee sujuvasti sanaan love ja siitähän tämä suuren rakkauslaulun kirjoitus alkoikin. Yhdessä he pähkäilivät mitä ei vielä ole käytetty loppuun tässä musiikin marginaalissa aihealueessa ja päätyivät jotenkin jalometalleihin. Kappale olikin jo sävelletty, muuten he olisivat varmasti keksineet änkeä mukaan loputkin jalometallesista: iridium, palladium, osmium, renium, rodium ja rutenium. Toisaalta, sehän olisi saattanut tehdä tästä biisistä jopa mielenkiintoisen. Lopuksi tietenkin tehtiin tilaa räppärille (Big Sean) joka tuli vierailemaan kornilla säkeistöllään, niin kuin kuuluukin tehdä joka hittibiisissä nykyään.
     Siihen päälle sitten oli aika keksiä taustat ja erittäin trenditietoisina tuottajat päätyivät tehdä tästä eräänlaisen dub-step tyylisen kappaleen, mikä silloin oli eniten pinnalla. Billboard kuvailikin kappaletta näin: "heavy dubstep song, but works better as a pop song with dubstep tinges, rather than as a dubstep song with Bieber providing vocals" mikä aika hyvin pitää paikkansa mutta en tiedä voiko tätä kutsua heavyksi missään muodossa. Taustat kuitenkin saattaa olla tän biisin paras anti, niissä on hyvä meininki ja soundi kokonaisuudessaan.


Ei mulla sitten muuta ja jos joku haluaa kuulla biisin niin se löytyy täältä

     
     

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Space Oddity/ensimmäinen postaus

Mietin mikä voisi olla hyvä aloitus tälle blogille ja päässäni pyörii vaikka kuinka paljon ideoita kunnes keksin että tämä sama kappale joka sattumalta soi taustalla kirjoittaessani introa tälle blogille voi hyvin olla myös ensimmäinen varsinainen postaus. kyseessä on siis David Bowien kappale "Space Oddity".
     David Bowie ei koskaan ole ollut minun lempiartistejani mutta tykkään toki joistan hänen kappaleistaan kuten esim. "Life on Mars?" ja "Starman" jotka myös suurin osa ihmisistä tunnistavat vaikka ei kyseisestä artistista hirveästi muuta tietäisikään. Ehkä tykkään näistä enemmän koska ne ovat vähemmän kokeellisia ja taiteellisia verratuna suurimpaan osaan hänen tuotantoaan. En sano ettenkö tykkäisi kokeellisesta musiikkia mutta hänen tapauksessaan se ei ole erityisesti minua sytyttänyt. "Space Oddity" kuuluu kuitenkin näihin mistä pidän vaikka siinä joitakin kokeellisia elementtejä onkin.
     Lähdetäänkin purkamaan kappaletta hieman, mietitään mikä tästä tekee hyvän ja miksi tämä kappale nousi brittien listalla viidenneksi julkaisuvuonnaan 1969 ja jopa ensimmäiseksi uudelleenjulkaistuna 1975. Kappale johti esiintymisiin myös Tv:ssä ja onkin Davidin uran kannalta tärkein kappale, sillä tästä hänen uransa lähti nousuun.
     Kappaleen menestymiseen vaikuttaa monta asiaa mutta ajanokohta on tässä ollut yksi avaintekijöistä. Vuotta aiemmin julkaistiin Stanley Kubrickin menestyselokuva "2001:A Space Odyssey" josta myös kappaleen nimi on muokattu ja 1969 oli Apollo 11 kuulento jota kaikki siihen aikaan seurasivat ja kappaletta soitettiinkin BBC:llä suorassa lähetyksessä kuulennon yhteydessä.
Ajankohta on varmasti ollut tärkeä mutta täytyyhän kappaleessa itsessään olla myös jotain hyvää jotta siitä pidetään viellä tänäkin päivänä. Kappaleen rakenne on mielenkiintoinen koska se ei seuraa perinteistä A-B-A-B-C-B rakennetta (tiedän, on olemassa muitakin)

vaan lähinnä jotenkin näin: A-B-B-C-D-E-C-D. Tällainen kikkailu rakenteella kuitenkin usein vieraannuttaa valtavirtakuulijaa joten se ei välttämättä ole hyvä asia mutta tässä kappaleessa eri rakenteen osat sulautuvat hyvin yhteen, paitsi ehkä tämä kitarasoolo kohta jonka olen merkannut kirjaimella D. Se on muuhun kappaleeseen nähden kovin positiivisen kuuloinen taputuksineen kaikkineen, mutta ehkä sen sitten on tarkoitus tuoda tälle Majuri Tomille jonkinlaista lohtua kun hän kelluu siellä peltipurkissaan, tai sitten ei.
Sanoitus on erittäin selkeää ja jopa hieman lastenalaulunomainen joten myös englantia ei niin hyvin osaava ymmärtää mistä hän laulaa. Teksti on tullut vastaan minulla myös Trivial Pursuit pelissä missä kysyttin minkä värisenä Tom näkee maailman. Myös ehkä hienoin kohta kappaleessa on liitetty hyvin tekstiin, kyse on tästä C osasta missä hän laulaa kelluvansa peltipurkissaan ja katsoo alas maapalloa. Tässä on onnistuttu hyvin saamaan kelluva tunnelma myös musiikissa käytämällä maj7 sointua joka laskeutuu puoli sävelaskelta alas m7 sointuun (tarkemmin kyseessä on Fmaj7 ja Em7 soinnut) kun samalla huilu tremolot edesauttavat asiaa.
    Myös melodia B osassa eli tässä osassa mikä eniten muistutta kertosäettä on hyvä ja antaa hyvän mahtipontisen tunnelman kappaleeseen kuitenkaan mainitsematta Davidin itse laulamia stemmoja mitä ilman se kuullostaisi kovin tyhjältä.

Muita enemmän tai vähemmän kiinnostavia yksityiskohtia kappaleesta:
-Kitarasooloossa taputtava ihminen on nainen nimeltään Nita Benn.
-Kappale hyllytetiin astronauttien epäselvän tilanteen vuoksi mutta sen soittamista jatkettiin heti heidän saavuttuaan maahan takaisin.
-Kappaleessa David soittaa muutaman äänen stylofonilla jota pidetään kaikkien aikojen hirveimpänä syntetisaattorina.
-Kaksi ensin kysyttyä tuottajaa kieltäytyivät tekemästä kappaletta. Mahtoi heitä harmittaa jälkeenpäin (mutta tuskin niin paljon kun miestä joka kieltäytyi Beatlesista) ainakin vähän aikaa. Tuottajalle joka teki sen ei koskaan kuitenkaan maksettu rojalteja jonka vuoksi käytiin jopa oikeudenkäynti minkä tuottaja hävisi.
-Mellotronin soittaja teki ensimmäisessä otossaan virheen mutta onnistui toisessa.
-väitetään että kappaleen alussa kuultava lähtölaskenta on kuvaus heroiinipiikin ottamisen ja sen vaikutuksen tuntemisen välinen aika.
-David on tehnyt kappaleesta italiankielisen version nimeltään "ragazzo solo, ragazza sola" ja sai vasta äänityksien jälkeen kuulla sen kertovan romanttisen tarinan pojasta ja tytöstä eikä astronauteista.
-Suomenkielisen version ("Kapteeni Tom") kappaleesta  on tehnyt Arto Sotavalta vuonna 1973 (mikä ei ole niin hirveä mitä äkkiä voisi luulla)

Kappale sanoituksineen löytyy täältä

Mitä tämän blogin tulevaisuus tuo tullessaan

Olen miettinyt mitkä kriteerit musiikin täytyy täyttää jotta se voidaan luokitella ns. hyväksi musiikiksi. Täytyykö sen olla omaperäisesti sävellettyä/sovitettua? täytyykö siinä olla hyvät "soundit"? mahdollisesti hyvät sanat? hyvä "fiilis"? ja kenellä on oikeus päättää onko jokin hyvää vai ei?
     Kirjoittaessani tätä taustalla soi David Bowien legendaarinen kappale "Space Oddity",jota pidetään yhtenä pop/rock musiikin merkitävistä kappaleista, mutta mikä siitä tekee niin merkittävän ja ketkä ovat vaikuttaneet siihen että tätä kappaletta pidetään ns. hyvänä?
     Kai se on niin että jokainen ihminen itse päättää mistä tykkää, mutta onko musiikin ammattilaisella/kriitikolla oikeus kutsua tiettyä makua huonoksi, vai onko se tosiaan niin että suurin osa valtavirran musiikkikanavista myrkyttää meitä huonolla musiikilla ja jos ihmiset tietäisivät paremmasta niin musiikin laatu paranisi?
     Tässä blogissa aion yrittää etsiä vastauksia näihin kysymyksiin, mutta lähinnä kirjoitan ja kerron mielipiteitäni milloin mistäkin musiikkiin liittyvästä. Aiheet sekä postaukset voivat vaihdella  musiikin genreistä aina bändeihin, tai tietystä levystä jopa yksittäiseen kappaleeseen ja kaikkea niiden väliltä. Pysyn kuitenkin (ainakin suurimmaksi osaksi) 1900-luvun jälkeen tehdyssä musiikissa sekä rytmimusiikin parissa, eli (rock, pop, jazz, disco jne). Kuten blogin nimi kertoo yritän riisua aiheelta suurimmat vaatteet pois ja jutella esim. kappaleista välillä jopa hieman teoreettisella tasolla ja tuoda esiin asiota mitä kaikki ei välttämättä tiedä.